uunituoreet tulevat vanhemmat

Enään 7 viikkoa laskettuun aikaan, tuntuu että aika on mennyt tosi nopeasti. Muistan kun tein ensimmäisen raskaustestin kotona vessassa ja silloin sattuikin hyvin että avomies oli kotona. Testin piti olla vaan semmoinen just in case koska kuukausi ennen sitä olin poistattanut ehkäisykapselin koska tuli 3 vuotta täyteen. Niin ajattelin että en halua nyt heti perään uutta kapselia ja ajattelin koko ajan että enhän voi tulla heti raskaaksi mitenkään koska lääkärin mukaan se on vaikea minulle sillä sairastan MCTD:tä ( harvinainen sekamuotoinen sidekudostauti ) ja että lääkkeet ovat olleet vahvat mitä olen ottanut vuosien varrella. Mutta se päivä kun tein testin ja tulos oli POSITIIVINEN, se muutti meidän molempien elämää täysin.

Itse en saanut henkeä ollenkaan ja kiljuin avomiehelleni että tule äkkiä tänne. Hän ei voinut uskoa silmiään kun näki testin, molemmat istuimme hetken hiljaa ja itse purskahdin onnesta itkuun. Olin tosi onnellinen sillä se muutti kaiken täysin, se mitä lääkärit ovat sanoneet minulle 6-7 vuoden ajan että mahdollisuudet tulevat olemaan heikot vuosi vuodelta.. he olivat väärässä.

Sain koko ajan elää pelossa sen ajan mutta kaikki lopulta meni toisinpäin ja nyt pian me ollaan saamassa pieni prinsessa ja meistä on tulossa perhe. Nyt meidän perheessä olen toinen joka saa lapsen sillä isosiskollani on jo 2 ihanaa poikaa, toinen on taaperon ikäinen eli 2v sekä toinen on 6kk.

Tällä hetkellä olen kesälomalla ja kesäkuun alussa minulla alkaa äitiysloma virallisesti. Ennen kesälomaa olin kuitenkin sairaslomalla melkein kuukauden, sillä töissä oleminen oli tosi minulle raskasta henkisesti sekä fyysisesti. Olin tosi väsynyt koko ajan ja ärsyyntynyt sillä nivelsärkyihin en saanut enään ottaa mitään särkylääkkeitä muuta kuin Panadol, mikä ei vaikuta mihinkään.

Raskauden alussa viikko 15-16 asti voin tosi huonosti koko ajan, ruoka ja neste ei mennyt millään alas. Painokin samalla laski siinä kun oksentelin jatkuvasti, ja lopulta päädyin tiputukseen muutaman kerran. Mutta sitten 16 viikon jälkeen kuitenkin tilanne rauhoittui ja pystyin elämään uudestaan, syömään oikein kunnolla ja painoakin alkoi nousemaan. Tähän saakka kaikki on mennyt hyvin, sairauden takia käyn kuukauden välein äitiyspoliklinikalla kontrollissa sekä verikokeissa. Nyt loppu alkaa häämöttää ja tottakai ne turvotuksetkin ovat pahentuneet nilkkojen kohalta että käveleminen sekä kauan istuminen sattuu.

Perhevalmennuksessa olemme käyneet myös yhdessä ja nyt kuun lopussa meille on tulossa synnytysvalmennus tuolla Kokkolan sairaalassa. Kaikki on ihan valmista neitiä varten jos hän päättääkin tulla aikaisemmin maailmaan mitä suunniteltu ;)

Kävin tuossa viime viikolla ikuistamassa mun masua valokuvauksella, tässä muutama.
kuvat otti valokuvaaja: Michaela Fagerudd

 

- Leila Ngo